Poliittis-hallinnolliset toimet Saaristomeren suojelemiseksi
Saaristomeren suojeluun vaikuttaa koko joukko säädöksiä, tavoite- ja rahoitusohjelmia sekä sopimuksia. Keskeiset asiakirjat ovat kytköksissä toisiinsa, ja kaikista Saaristomereen vaikuttavista poliittis-hallinnollisista toimista muodostuukin kokonaisuutena varsin monisyinen kudos. Toimia valmistelevat ja toteuttavat eri viranomaistahot, ennen kaikkea valtion ympäristöhallinto, ja toimista päättävät poliittiset päätöksentekijät.
Yksi tapa ryhmitellä toimet on jakaa ne alueellisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin, joskin kansalliset toimet ovat tätä nykyä useimmiten myös EU:n yhteisiä. Lounais-Suomessa on vuonna 1999 laadittu toimenpide- ja toteutusohjelma Saaristomeren tilan parantaminen. Ohjelma on tehty yhteistyönä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen, Varsinais-Suomen liiton ja Varsinais-Suomen TE-keskuksen kesken. Ohjelman tavoitteena on hidastaa Saaristomeren rehevöitymistä sekä aktivoida kaikki tärkeimmät varsinaissuomalaiset vaikuttajatahot mukaan tehostettuun yhteistyöhön. Ohjelmaorganisaationa on Pro Saaristomeri -hanke, ja työ toteutetaan hankkeen työryhmissä. Vuonna 1999 tehtiin Lounais-Suomessa myös laveampi kestävän kehityksen ohjelma, Lounais-Suomen ympäristöohjelma 2005. Vesialueet ja vesiensuojelu ovat osia ohjelman kokonaisuudesta. Ohjelma laadittiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa yhteistyössä alueen kuntien sekä keskeisten sidos- ja intressiryhmien kanssa.
Kansallisesti merkittävimpiä Saaristomerta koskettavia tavoiteohjelmia ovat ensinnä 1998 tehty Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2005 ja siihen liittyvä toimenpideohjelma, sekä toiseksi Suomen Itämeren suojeluohjelma vuodelta 2002. Kansalaisia, eritoten haja-asutusalueiden asukkaita sekä mökinomistajia, koskettaa konkreettisimmin vuoden 2004 alusta voimaan tullut Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003). Asetus määrittää aikataulun haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelyn tehostamiselle. Se vaatii kaikilta kiinteistönomistajilta selvitystä jätevesijärjestelmästä ja osalta myös muutostöitä. Lisäksi uusi, kokoava laki vesienhoidon järjestämisestä hyväksyttäneen eduskunnassa vuoden 2004 syksyllä. Laki tulee implementoimaan eli sisällyttämään EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteet kansalliseen lainsäädäntöömme. Vuoteen 2006 mennessä valmisteltava Suomen rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon strategia on niin ikään EU-lähtöinen. EU-kielessä strategia tunnetaan ICZM-lyhenteenä (Integrated Coastal Zone Management). Strategian taustalla on huoli EU:n rannikkoalueiden huonosta tilasta ja kovista käyttöpaineista sekä monelta suunnalta tulevista poliittis-hallinnollisista vaikutuksista. ICZM-strategian tavoitteena onkin koota hallitusti yhteen kaikki oleelliset rannikoiden kehitykseen vaikuttavat poliittis-hallinnolliset ohjelmat ja toimijat toteuttamaan kokonaisvaltaista kehityssuunnitelmaa. Työn on määrä edistää sekä ympäristön, yhteisön että talouden kannalta kestävää kehitystä.
Keskeisimmät kansainväliset Saaristomeren suojelua koskevat sopimukset ovat Itämeren suojelukomission Helcomin toteuttama Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimus eli Helsingin sopimus vuosilta 1974 ja 1992 sekä YK:n alaisen kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n vuonna 2004 Itämerelle myöntämä erityisen herkän merialueen PSSA-status. YK:n ympäristötyöhön nivoutuu niin ikään Saaristomeren biosfäärialue, sillä se on osa Unescon Man and Biosphere -verkostoa, jossa edistetään ihmisen ja luonnon kestävää vuorovaikutusta. Näiden lisäksi Itämeren maiden neuvosto hyväksyi vuonna 1998 Baltic 21 -ohjelman eli ohjelman Itämeren kestävästä kehityksestä.
