Ilppo Vuorinen, FT., Dos.
Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos
21.2.2008

Muutoksia Saaristomeren tutkimusilmastossa

Vuonna 2006, Saaristomeri-teemavuoden aikana, nähtiin selkeä edistysaskel tiedotusvälineiden

suhtautumisessa ilmastonmuutokseen. Myös ekologian tutkijoiden ja sidosryhmien käymässä jokapäiväisessä vuoropuhelussa on viime aikoina tapahtunut merkittävää muutosta,  tietynlaista vapautumista.

Vaikka viime vuosina Saaristomeren tilassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, keskityn tällä kertaa kirjoittamaan siitä, mitä muutoksia on tapahtunut Saaristomeren ekologian ja suojelun parissa työtä tekevien ihmisen työssä.

Vuonna 2006, Saaristomeri-teemavuoden aikana, nähtiin selkeä edistysaskel tiedotusvälineiden suhtautumisessa ilmastonmuutokseen. Varmasti samanaikaisuus teemavuoden kanssa oli sattuma, mutta tervetullut, ja sikäli merkittävä.

Miksi tiedemaailman suhtautuminen ilmastonmuutoksen todellisuuteen oli niin torjuva, ja miksi tämä torjunta on kestänyt näinkin kauan?

Muistan itseni vuodelta 1992 käymässä keskustelua kansallisen meritieteellisen kokouspäivän jälkeen erään sen ajan, nykyisin jo eläkkeellä olevan, maamme johtavan merigeologian professorin kanssa. Mainitsin pohtivani ilmastonmuutosta ja sen merkitystä merentutkimuksessa. Hänen vastauksensa oli tyypillinen ja jäi soimaan mieleeni niin, että vielä viidentoista vuoden takaa muistan sen selvästi: ”Ei ole mitään mahdollisuutta osoittaa ihmisen toiminnan vaikutusta maapallon hiilidioksidin kiertoon, pelkästään tulivuoritoiminnasta tulee sitä niin valtavasti – ja vaikka olisikin, It´s not in my backyard!”  

Torjuntaa on ollut jo huomattavasti kauemmin kuin minun kokemani 15 vuotta. Aloin jossain vaiheessa viime vuosina muistella, että tämä hiilidioksidijuttu tuntuu jotenkin tutulta. Lopulta löysin vanhasta lukion biologian oppikirjasta, aivan loppusivuilta, kuvan, nousevan käyrän, jossa kuvataan maapallon ilmaston hiilidioksidipitoisuuden lisääntymistä viime vuosikymmeninä. Kuvatekstissä ennustettiin kehityksen päättyvän maapallon ilmaston lämpenemiseen. Kirja oli painettu vuonna 1970!  Siis jo 40 vuotta sitten tämä kehityskulku oli nähtävissä, niinkin selvästi että se oli painettu oppikirjoihin. Miksi ihmeessä se tuli suuren yleisön tietoisuuteen vasta nyt?

Yhden selityksen olen keksinyt.  Tiedottajien edellytetään noudattavan vanhaa roomalaista oikeusviisautta: ”Audiatur et altera pars!”, eli ”Toistakin osapuolta on kuultava!”  Tähän nojautuen korkeasti moraalinen tiedottajakuntamme on aina hakenut tiedotukseen myös sellaisia, jotka ovat eri mieltä – tässä tapauksessa ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvia.  

Edellä mainittu geologian professori oli vielä pari vuotta sitten julkisuudessa ahkerasti kertomassa omaa mielipidettään; viime vuonna jo harvemmin. Saaristomerenkin asioista tiedottavilla on nyt ilmennyt uudenlainen käytännön työongelma: sen toisen osapuolen löytyminen on tullut yhä vaikeammaksi. Varmasti myös tiedottajien tietoisuudessa on tapahtunut muutosta. Hyvä niin, mutta onko tästä jotain opittavissa?

Ainakin se, että tiedemiehiltä on turha odottaa yksimielisyyttä missään tieteellisen tutkimuksen kohteena olevassa asiassa, sillä meidät on perusteellisesti koulutettu olemaan eri mieltä. Toisin sanoen, tiedemiehet koulutetaan hakemaan heikkouksia toisen osapuolen tutkimustyössä ja johtopäätöksissä, ja sitten osoittamaan nämä heikkoudet, vaikkapa julkisessa väittelyssä. Älkää siis ainakaan tiedemiehiltä kysykö neuvoa sellaisissa asioissa, joissa heillä on pieninkin mahdollisuus olla eri mieltä.  Tai voihan sitä kysyä, mutta on turha odottaa saavansa yksimielistä vastausta. Yksimielisyys kuuluu muualle yhteiskuntaan kuin tieteeseen.

Ilmastonmuutos ja Saaristomeri

Mitä ilmastonmuutos Saaristomerelle sitten tarkoittaa? Ennusteen mukaan ilmastonmuutos tuo tullessaan Pohjoiseen Eurooppaan lisääntyviä sateita, varsinkin talvella, lämpimämpiä talvia ja kuumempia kesiä, sekä lisääntyvää tuulisuutta ja merenpinnan nousua.  Kaikki nämä ilmiöt on meillä jo nähty.  Voidaan sanoa, ettei voida tilastollisesti osoittaa, että nämä meillä havaitut ilmiöt poikkeavat luonnossa muutenkin esiintyvästä vaihtelusta. Minä sanoisin siihen, että on turha odottaa, että ilmastonmuutos alkaa kuin napista painamalla sitten kun tiedemaailma on päässyt yksimielisyyteen riittävästä havaintojen määrästä ja niiden todellisesta merkityksestä. Maailmasta löytyy edelleen myös tiedemiehiä, jotka haluavat, että kouluissa esitettäisiin vaihtoehtoja evoluutioteorialle.

Mainitut ilmastolliset tekijät tulevat laskemaan Itämeren ja myös Saaristomeremme suolapitoisuutta niin, että jo menetetyn turskan lisäksi myös muita merellisiä lajeja tulee häviämään. Talvien lämpeneminen tulee tekemään norpan lisääntymisen mahdottomaksi, toisaalta pyöriäinen saattaa hyötyä siitä ettei jäätä enää muodostu Itämeren ulapalle talvisin. Suurin muutos, joka tulee koskettamaan myös meitä ihmisiä tulee olemaan globaali merenpinnan nousu. Sitä silmälläpitäen tulisi jo nyt aloittaa valmistautuminen suojelutoimenpiteisiin siellä missä se on mahdollista.


Keskustele kirjoituksesta!