Petra Kääriä
ympäristöbiologian opiskelija
28.4.2008
Merimetso – median musta lintu
Näyttävä mustatakkinen merimetso on joutunut median silmätikuksi. Sitä syytetään jatkuvasti erilaisista ympäristörikkeistä. Jos linnun voisi asettaa oikeuteen, yleinen mielipide tuomitsisi lajin varmasti elinkautiseen. Mutta miksi ihmeessä tämä uljas merimaisemamme uudistulokas on niin verisesti vihattu?
Suurimmaksi osaksi negatiivinen yleisasenne johtuu median välittämästä virheellisestä, liioitellusta tai värittyneestä tiedosta. Hurjimmat väitteet syyttävät merimetsoa saaristoluonnon tuhoamisesta ja linnun on muun muassa todettu pilaavan maisemaa ja luotojen kasvillisuutta valkoisella ulosteellaan sekä uhkaavan kalastusta elinkeinona.
Todellisuudessa merimetson kalastukselle ja maisemalle aiheuttamat haitat ovat kovin marginaalisia. Suomen ympäristökeskuksen mukaan merimetsoyhdyskuntia pesi Suomessa vuonna 2007 29 ja pareja noin 8900 kappaletta. Luotoja ja saaria saaristossamme taas on kymmeniätuhansia. Tästä voi jo maalaisjärjellä päätellä, että yhdyskunnissa pesivät linnut asuttavat vain hyvin pientä osaa saarista, eikä koko Suomen saaristo suinkaan peity merimetson eritteisiin! Lisäksi merimetsojen asuttamat saaret ovat usein hyvin pieniä, ja vaikka useat kasvilajit kärsivätkin suuren merimetsoyhdyskunnan ulostemäärästä, pesäsaaren ruohokasvillisuus elpyy kuitenkin jo muutamassa vuodessa täysin ennalleen lintujen muutettua toisaalle. Lisäksi puiden kuoleminen luodoilta vähentää useiden saaristolintujen pesätuhoja, koska puuttomilla luodoilla ei ole tähystyspaikkoja pesiä ryövääville linnuille.
Merimetsoa on syytetty myös muiden pesivien saaristolintujen vähentymisestä. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, sillä paikoin merimetson läheisyydessä pesivät linnut ovat jopa runsastuneet. Useat muut linnut hyötyvät merimetson seurasta, sillä voimakas ja isokokoinen laji puolustaa tehokkaasti pesimäaluettaan, jolloin minkin kaltaiset pienet nisäkkäät eivät pääse sen eivätkä muiden lintujen jälkeläisten kimppuun.
Merimetso on osoittautunut hiljattain myös hyväksi merikotkan saaliskohteeksi. Tätä todistaa muun muassa Turun saaristossa sijaitseva nettikamera, joka kuvasi puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran merikotkan ryöstöpuuhissa merimetson pesällä. Saariston kuningas pitää näin paikallisesti huolta siitä, että merimetsokannat pysyvät sopivan kokoisina ja samalla kotkakannat hyötyvät runsastuvasta merimetsosta.
Mielestäni median lietsoma merimetsoviha on kohtuutonta ja suhteettoman voimakasta. Eipä esimerkiksi kyhmyjoutsentakaan kohtaan ole syntynyt suurta lintuvihaa, vaikka sekin on iso tulokaslaji, ja sen on aggressiivisena lajina todettu aiheuttavan uhkatilanteita ihmisille. Liekö tähän syynä lajin kaunis ulkomuoto: valkoinen, suuri ja sirosti uiva laji on helpompi hyväksyä kuin iso musta, uhkaavankin näköiseksi koettu merimetso. Mielestäni kutakin lajia pitäisi kunnioittaa jo pelkästään itseisarvonsa takia. Negatiivisen huhumyllyn takia merimetson maineen puhdistamiseen tarvitaan asennemuutosta ja väärien tunnepitoisten tietojen korjaamista. Toivottavasti tulevaisuuden merimetso saa saaristokansalta osakseen ansaitsemaansa arvostusta!



