Kotkavierailuja sääksenpesällä

Merikotkia näkyi Seilin pesällä ensimmäistä kertaa jo maaliskuussa 2008, jolloin pesällä kävi ilmeiseti yksi naaras kuuden eri uroksen kanssa. Huhtikuussa kalasääkset ajoivat ne tiehensä asettuen itse taloksi. Valitettavasti sääksien pesintä keskeytyi alkukesällä.

Kamera on tallentanut harvinaista kuvamateriaalia merikotkista, jotka yleensä ovat hyvin tarkkoja ja huomaavat kameran. Nyt kuvissa näkyvä koiras on toden- näköisesti yksi kevään vierailijoista.

 Kuvissa näkyvän pariskunnan molemmat linnut ovat renkaattomia, minkä vuoksi niitä ei täysin varmasti voi erottaa muista renkaattomista merikotkista. On kuitenkin hyvin todennäöistä, että kyse on samoista lintuyksilöistä. On myös mahdollista tai jopa todennäköistä, että kyse on samoista kahdesta linnusta, jotka ilmaantuivat kuviin ensimmäisen kerran jo vuosi sitten kevättalvella jatkamatta kuitenkaan tuolloin vielä varsinaiseen pesintään asti.

Useimmilla isoilla petolinnuilla on pysyvä reviiri, jolle ne vuosien saatossa saattavat rakentaa useita pesiä. Esimerkiksi yhdellä pesällä häirityksi tuleminen tai pesinnän epäonnistuminen jonain vuonna saattaa johtaa siihen, että pariskunta päättää seuraavana vuonna pesiä toisaalla.

Lintujen käyttäytyminen Seilin pesällä näyttää aivan normaalilta pesintätoiminnalta. Pesään on tuotu jonkin verran uusia kapuloita pitkin talvea, mutta kovin paljoa sitä ei ole rakennettu. Välttämättä  hyvää pesää merikotkapari ei juuri rakennakaan lisää. Kun pesintä vielä etenee, pesän pohjalle pitäisi alkaa ilmestyä heinää ja muuta pehmeämpää materiaalia, jonka päälle naaras munansa munii. Heinän ilmaantuminen alkaa jo varmistella sitä, että nimenomaan tämä pesä on se, missä pari pesii.

Merikotkan pesä on nykyään usein avoimella paikalla. Kamerapesän tapaisia "tolppapesiäkin" tunnetaan Suomesta lukuisia, ja niissä pesinnät onnistuvat kuin muissakin pesissä. Merikotkaan viime vuosisadalla kohdistuneen vainon loputtua ja kannan kasvun myötä siitäkin on tullut rohkeampi ja avoimemmat paikat pesinnän suhteen selittyvät osittain myös sillä.

Merikotkalla on hyvin vähän luontaisia vihollisia. Korppi on sen munien osalta todellakin pahin. Naaras ei poistu munien päältä periaatteessa kuin pakotettuna eikä korppi siten pääse munia rosvoamaan. Häiriöt, pitkien pakkasjaksojen aiheuttama nälkä yms. tekijät saattavat kuitenkin ajaa naaraan pois pesältään niin pitkäksi aikaa, että korppi pääsee rosvoamaan merikotkan munan tai munat.