Saaristomeri
På svenskaIn English

Marian luoma - ammattikalastuksen apajapaikka

 

Olen pian 20-vuotisen biologi-työurani aikana työskennellyt muun muassa tutkijana, opettajana ja erilaisten projektien vetäjänä. Nykyisessä työssäni ammattikalastuksen kehittämishankkeissa tunnen uivani kuin kala vedessä! Saan tehdä mielekästä ja haastavaa työtä ammattikalastajien hyväksi, yhteistyössä heidän kanssaan. Sillä tiellä tahdon pysyä, ja olen erittäin iloinen siitä, että sain tämän palstan kautta mahdollisuuden kirjoittaa ammattikalastuksen tilasta ja ammattikalastajien elämästä Saaristomerellä myös teille lukijoille.

 

Kehittämishankkeidemme raportteja löydät sivuilta Saaristomeren ammattikalastajat ry (SAMPI - raportit). Uudempia, KANRA - Kannattavuutta Rannikkokalastukseen - projektin raportteja löydät sivulta  Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry, hankkeet.

 

22.2.2008 Maria Saarinen

 

ps. Blogin nimessä esiintyvä sana luoma tarkoittaa myös samaa kuin apaja, eli paikkaa, josta aikoinaan kalastettiin nuotalla. Nuottaus keräsi kalastajat kiinni samaan pyydykseen ja tuotti kaupunkilaisille korkealle arvostettuja kalaherkkuja.


Marian luoma - ammattikalastuksen apajapaikka

7.11.2008 11.19

Kotimainen luonnonkala – saako sitä haluta vai onko kaikki luovutettava hylkeille?


Nyt on tapahtunut se, minkä ammattikalastajat ovat nähneet olevan tulossa jo pitkän aikaa; harmaahylkeiden aiheuttamien ongelmien takia kalastajat eivät enää pysty tuottamaan markkinoille kuluttajien arvostamia suomukaloja. Nyt asiasta on myös alettu puhua julkisuudessa, koska esimerkiksi kuhan ja ahvenen hinnat markettien tiskeillä ovat kivunneet monelta ulottumattomiin. Kotimaisesta luonnonkalasta on tullut herrojen herkkua.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan 2000-luvun alussa on syntynyt vahvoja kuhavuosiluokkia. Saaristomerellä pitäisi täten olla tiedossa erinomaisia kuhasaaliita. Valitettavasti tilanne on se, että kalastaja ei enää pysty näitä kalavaroja hyödyntämään. Kalojen käyttäytymistä ja liikkeitä ei voi enää ammattimieskään ennakolta arvioida, vaan hylkeitä pakenevat kalaparvet singahtelevat milloin minnekin, useimmiten rantapusikoihin. Uusia, rannanläheisiä pyyntivesiä on Saaristomerellä erittäin vaikea saada käyttöön, joten suurin osa kalastajista kokee tyhjiä pyydyksiä. Jotkut onnistuvat silloin tällöin tavoittamaan pyyntialueensa läpi kiitävän parven.

Hyljekannan epäonnistuneen säätelyn takia suomalaiset ammattikalastajat menettävät työnsä ja kuluttajat mahdollisuuden nauttia kotimaisesta, terveellisestä ja tuoreesta luonnonkalasta. En näe millään tavalla kestäväksi ratkaisuksi sitäkään, että tuomme tulevaisuudessa kalamme muualta, vaikka oma merialueemme on kalastoltaan rikas ja runsas. Kuinka kestävä ratkaisu on se, että kalat lennätetään meille toiselta puolelta maapalloa, missä kalakannat joutuvat usein myös ryöstökalastuksen kohteiksi?

Mutta eipä taida suojelijoissa tämä tuntua missään niin kauan kuin oma palkka juoksee. Vain tällaisen johtopäätöksen voi tehdä, kun lukee esimerkiksi tiistaina 4.11. julkaistun uutisen Itämeren suojelua tutkivasta hankkeesta. Hankkeen johtajan, professori Sakari Kuikan mielestä kaikki ihmistoiminta Suomenlahdella pitäisi lopettaa biologisten riskien minimoimiseksi. Hänen mielestään myös kalastus on Suomenlahdelle uhka.

Onko kaikki nyt mennyt ihan oikein? Ei ole, vaan kalastajien kohdalla on tapahtunut törkeä heitteillejättö. Yksi tärkeistä kysymyksistä maailmaa uhkaavan ruokapulan edessä on itsestään selvästi seuraava: ”Kuinka Suomella voi olla tähän varaa?”.

Maria Saarinen

Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi



Tulosta sivu
Poutapilvi web design Oy