Saaristomeri
På svenskaIn English

Hanna Nurminen - Lyhyt historia urastani saariston asukkaana ja kulttuuritoimijana


Valmistuttuani maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineinani suomen kieli ja yleinen kielitiede muutin Merimaskuun vuonna 1982 maatalon emännäksi. Pian olin myös kahden tyttären äiti. Lasten lähestyessä kouluikää pääsin hauskaan työhön Merimaskun kunnan ensimmäiseksi (ja viimeiseksi)  kulttuuri- sihteeriksi. Työssäni sain muun muassa syventyä kotikuntani vielä tuolloin elävään maaseutu- ja saaristokulttuuriin. Siihen liittyi myös ensimmäinen vetämäni kulttuuria ja aluekehittämistä yhdistänyt EU-hanke, Saariston kulttuuri- ja tietoyhteiskuntahanke, jota seurasi lukuisia muita EU-rahoitteisia hankkeita. Hanketyön kautta syventyivät yhteyteni Varsinais-Suomen ja osin myös Tukholman ja Ahvenanmaan saaristoon. Kiinnostukseni kulttuuri- ja taidepolitiikkaa kohtaan kasvoi erilaisten
strategia- ja ohjelmatyötehtävien myötä.

Tein vuosien ajan etätyötä tärkeimpinä työkaluinani puhelin, tietokone Internet-yhteyksineen ja auto. Olen kotitalomme vintissä sijaitsevasta työhuoneestani käsin toiminut muun muassa Koneen Säätiön asiamiehenä, erilaisten kulttuuritapahtumien kuten vaikkapa Volter Kilpi -kirjallisuusviikon tuottajana sekä hankekoordinaattorina.

Toimin myös muutamissa kiinnostavissa kulttuuri (ja tiede-)politiikkaan liittyvissä luottamus- ja asiantuntijatehtävissä kuten Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtajana, Varsinais-Suomen taidetoimikunnan jäsenenä, taiteen keskustoimikunnan jäsenenä ja Turku 2011 -säätiön hallituksen jäsenenä.  

Vuoden 2006 lopussa lopetin  kokonaan hanketyön siihen liittyvään byrokratiaan äärimäisen kyllästyneenä ja aloitin upouuden Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssin toiminnanjohtajana. Perusteellisen remontin  jälkeen residenssin toiminta käynnistyi keväällä 2008. Vaikka työni ei enää liity ei ole saaristoon, rakkaus kotiseutua ja saaristoluontoa kohtaan pitävät yllä kiinnostustani myös saariston, erityisesti saaristokulttuurin kehitystä kohtaan. Myös blogini tulevat liittymään näihin aiheisiin.



Hanna Nurminen - kulttuurinäkökulma

15.12.2008 14.29

Valojen Merimasku


Tänä vuonna joulukuu on ollut pimeä. Lumi ei ole valaissut maisemaa, ja taivas on ollut päivin, öin harmaan pilviverhon peitossa. Mutta minulla ei ole ei hätää – asun nimittäin valojen Merimaskussa. Merimaskussa valot palavat kesällä ja talvella, yöllä ja päivällä.  

Merimaskun seurakunta on osallistunut ilmastonlämmitystalkoisiin jo vuosia.  Päivittäinen kotimatkani kulkee kirkon ja hautausmaan ohi, ja saavunpa kotiin illalla tai yöllä, kesällä tai talvella, hautausmaalla palaa aina kirkkaiden pallolamppujen meri. Päiväksi ne sen sentään useimmiten sammutetaan. Mutta kuka näitä valoja kaipaa? Harva omainen hiljentyy muisteleman vainajaa kello kolme yöllä!

Pari vuotta sitten koulun viereen rakennettiin jalkapallokenttä, jossa on talvella jääkiekkokaukalo (tosin enimmäkseen ilman jäätä). Jalkapalokenttää valaisevat joka ikinen ilta ja ainakin puolille öin asti metrien korkuisten pylväiden päässä olevat kirkkaana loistavat valonheittimet. Olen koko kentän olemassaolon aikana nähnyt iltavalossa pelattavan yhden ainoan kerran, silloin jalkapalloa, Päivisin, kun koululaiset kentällä urheilevat valoa ei sentään tarvita. Kirkas valo valaisee tyhjää urheilukenttää.

Vielä kymmenen vuotta sitten riitti että kodin pihaa valaisi muutama lamppu niin, että näki kävellä kotiovelta postilaatikolle;  saunapolun varressa saattoi olla toinen ulkovalo. Nämäkin oli tapana sammuttaa illalla nukkumaan mentässä ja sytyttää taas aamulla, kun haettiin posti laatikosta. (Tiedän tosin sellaisiakin viljelijäperheitä, jotka nousivat sytyttämään pihavalot, jotta naapurissa asuva vanhaemäntä luulisi miniän jo heränneen ahkeroimaan, vaikka tämä oikeasti painui takaisin pehkuihin jatkamaan uniaan). Mutta nykyisin Merimaskun uusien omakotitalojen pihaa valaisee lamppumeri, joka saa palaa yötä päivää, nukkuupa väki tai valvoo. Komealta näyttää!

Mutta joulun tähteä ei taida moni merimaskulainen kaivata. Tähtitaivas nimittäin näkyy vain pimeällä.


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi

26.3.2009 11.38
Samanmielinen
Turhaa valoa
Voi Hanna! Ihan samoja olen ajatellut usein. Meneekö säästämispuheet ihan harakoille? Taitavat mennä. "Eksyin" tänne vasta nyt, juuri kun parin päivän päästä olisi tilaisuus kaikilla symbolisesti äänestää "maailman pelastumisen" puolesta sammuttamalla valonsa yhdeksi tunniksi. Surullista kyllä, olen jo kuullut kommentteja että mitä se nyt muka auttaa... tuommoinen ihminen ei ainakaan tule sammuttamaan valojaan ensi lauantai-iltana tunniksi, voi olla että hän viihdemaailman yms roolimallien mukaisesti piruuttaan sytyttää ihan kaikki mahdolliset tuikkunsa. Surullista.


Tulosta sivu
Poutapilvi web design Oy