Saaristomeri
På svenskaIn English

Hanna Nurminen - Lyhyt historia urastani saariston asukkaana ja kulttuuritoimijana


Valmistuttuani maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineinani suomen kieli ja yleinen kielitiede muutin Merimaskuun vuonna 1982 maatalon emännäksi. Pian olin myös kahden tyttären äiti. Lasten lähestyessä kouluikää pääsin hauskaan työhön Merimaskun kunnan ensimmäiseksi (ja viimeiseksi)  kulttuuri- sihteeriksi. Työssäni sain muun muassa syventyä kotikuntani vielä tuolloin elävään maaseutu- ja saaristokulttuuriin. Siihen liittyi myös ensimmäinen vetämäni kulttuuria ja aluekehittämistä yhdistänyt EU-hanke, Saariston kulttuuri- ja tietoyhteiskuntahanke, jota seurasi lukuisia muita EU-rahoitteisia hankkeita. Hanketyön kautta syventyivät yhteyteni Varsinais-Suomen ja osin myös Tukholman ja Ahvenanmaan saaristoon. Kiinnostukseni kulttuuri- ja taidepolitiikkaa kohtaan kasvoi erilaisten
strategia- ja ohjelmatyötehtävien myötä.

Tein vuosien ajan etätyötä tärkeimpinä työkaluinani puhelin, tietokone Internet-yhteyksineen ja auto. Olen kotitalomme vintissä sijaitsevasta työhuoneestani käsin toiminut muun muassa Koneen Säätiön asiamiehenä, erilaisten kulttuuritapahtumien kuten vaikkapa Volter Kilpi -kirjallisuusviikon tuottajana sekä hankekoordinaattorina.

Toimin myös muutamissa kiinnostavissa kulttuuri (ja tiede-)politiikkaan liittyvissä luottamus- ja asiantuntijatehtävissä kuten Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtajana, Varsinais-Suomen taidetoimikunnan jäsenenä, taiteen keskustoimikunnan jäsenenä ja Turku 2011 -säätiön hallituksen jäsenenä.  

Vuoden 2006 lopussa lopetin  kokonaan hanketyön siihen liittyvään byrokratiaan äärimäisen kyllästyneenä ja aloitin upouuden Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssin toiminnanjohtajana. Perusteellisen remontin  jälkeen residenssin toiminta käynnistyi keväällä 2008. Vaikka työni ei enää liity ei ole saaristoon, rakkaus kotiseutua ja saaristoluontoa kohtaan pitävät yllä kiinnostustani myös saariston, erityisesti saaristokulttuurin kehitystä kohtaan. Myös blogini tulevat liittymään näihin aiheisiin.



Hanna Nurminen - kulttuurinäkökulma

14.4.2009 20.42

Saaristolaisia säteilytetään


Rannikkoseutu-lehti hehkuttaa otsikossaan 3.4. kuinka ”operaattorit rakentavat 3G-verkkoa rivakasti”. Ilosanoman mukaan verkko levittäytyy Velkualle ja Merimaskuun asti. Irvokasta on, että vain kaksi päivää ennen lehden ilmestymistä EU-parlamentti hyväksyi suurella ääntenenemmistöllä mietinnön sähkömagneettisiin kenttiin liittyvistä terveyshaitoista, jossa vielä huomautetaan erikseen säteilyn lapsille ja nuorille aiheuttamasta vaarasta. Euroopan ympäristövirasto on jo aikaisemmin kehottanut hallituksia noudattamaan varovaisuutta langattoman teknologian käyttöönoton laajentamisessa perustuen laajaan aineistoon sähkömagneettisen säteilyn riskeistä. Mutta kukapa tästä välittää Nokialandiassa!

Elisan Harri Salo markkinoi lehdessä 3G-verkkoa juuri nuorille: ”Etenkin monet opiskelijat ovat luopumassa kiinteästä laajakaistasta ja valitsemassa tilalle läppärissä toimivan laajakaistan.” Toivottavasti fiksut nuoret eivät todellakaan tähän markkinaloveen lankea: vaarassa on niin oma kuin syntymättömien lasten terveys – sylimikroahan pidetään juuri siellä, missä sukusolutkin ovat.  Mikroaaltouunissakin munat kypsyvät ja samasta säteilystä on kysymys. Lisäksi on hyvä muistaa, että lankayhteys kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin langaton. Kiinteän yhteyden käyttäjät osallistuvat myös ilmastotalkoisiin!

Yhä uusia tukiasemia pystytetään pihoillemme ja  pelloillemme vaarantamaan sekä ihmisten että luonnon hyvinvoinnin. Koska nousemme barrikadeille kuten  vaikkapa ranskalaiset ja espanjalaiset? Ranskassa on pelkästään tänä vuonna oikeuden päätöksellä kaadettu kolmessa eri paikassa lähetinmasto sen aiheutuneiden terveyshaittojen takia. Kuinka kauan operaattorit saavat meitä säteilyttää ilman että panemme hanttiin?

Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti
Älä täytä


Tulosta sivu
Poutapilvi web design Oy